Moikka hei. Mä en oikeen tiiä, mistä alottaisin. Tai siis, munhan blogi tää on ja saan tehdä tän kanssa mitä mä itse haluan. Mä koen kuitenkin, että ilmoitan tän asian nyt jotenkin tosi yllättäen. En oo maininnut asiasta teille mitään tai edes vihjaillut mistään mitään, joten koen tän vain olevan jotenkin tosi outoa.
Oikeastaan jo viime syksynä mua kysyttiin Nouwiin yhdeksi Suomen top-bloggaajaksi, mutta silloin en jaksanut oikein kiinnostua asiasta, koska mä itse voin silloin tosi huonosti niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tammikuussa mua kuitenkin pyydettiin Nouwiin uudestaan ja silloin mun oma terveyskin salli sen, että ”mulla oli taas lupa innostua uusista asioista”. Kaipasin bloggaamiseen jotain uutta ja koin tän vain tapahtuvan oikeaan aikaan, oikeassa paikassa. Irtisanoin itseni helmikuussa Suomen Blogimedialta ja nyt vihdoinkin olisi aika siirtyä uusien tuulien pariin.
Tästä lähtien blogini löytyy siis Nouwista. Tykkään mun uudesta ulkoasusta paljon enemmän ja se on oikeastaan yksi niistä ainoista asioista, mikä on nyt muuttunut. Uusi osoite, mutta sama vanha naama ja samat tylsät jutut. Toivottavasti jatkatte mun blogin seuraamista myös tuolla uudessa osoitteessa.
Löydätte mun uuden blogin täältä:
Ai vitsi, muistan omat ylioppilasjuhlani kuin eilisen. Jälkeenpäin voin sanoa, että toi oli kyllä sellainen päivä, jonka tulen varmasti muistamaan aina. Tää on se päivä, kun teillä valmistuneilla alkaa tavallaan uusi jakso elämässänne. Nyt elämä on vain ja ainoastaan teidän käsissänne ja vaihtoehtoja on kuulkaas loputtomiin.
Viimeisimpinä päivinä on taas tuntunut siltä kuin olisin lapsi. Lapsi, joka antaa vain mennä ja uskaltaa elää hetkessä. Toukokuussa, joka tänä vuonna kai lasketaan jo kesäksi, mä tein enemmän asioita, mitä koko viime kesänä tein yhteensä.
Mun kohdalla liikunta on hallinnut elämääni tosi paljon viimeisten vuosien aikana ja oikeestaan mun elämässä ei ole ollut muuta kuin liikunta. Treeneihin, kotiin ja töihin tai treeneihin, kotiin ja taas treeneihin. Ei oo ollut helppoa olla niin riippuvainen liikunnasta, koska siinä on vähän sellanen juttu, että kun välillä mieli saattaa jaksaa, mutta kroppa ei. Ja pidemmällä tähtäimellä tällaisessa touhussa väsyy ja kun väsyy, katoavat kaikki hyvät ajatuksetkin ympäriltämme.
Ja ei, en todellakaan oo tässä väittämässä, että kohdallani on tapahtunut joku ihmeparantuminen, mutta mä oon tässä sanomassa, että oon oivaltanut asioita ja tehnyt muutoksia, vaikka noiden muutosten tekeminen on pelottanut. Kysynyt itseltäni, että ”haluanko, että mun elämä on tällaista hautaan asti?”. Vastaus on ollut ei, joten jos haluan muutoksia, on jotain muutettava. Oon ottanut esimerkiksi maaliskuusta todella ison harppauksen tähän hetkeen ja oon niin hiton ylpeä itsestäni.
Kerrottakoon lyhyesti, että mulla on ihan jäätävä korkeanpaikankammo. Niin paha, että en edes uskalla kolmesta metristä hypätä uima-altaaseen. Jostain kumman syystä oon silti aina haaveillut benjihypystä.
Kuvat: Vesa Koivunen
Just tätä mä rakastan kesässä: se osaa aina yllättää. Viime viikolla meillä ei ollut Claudian kanssa oikein mitään pläänejä ja ajateltiin vain, että olisi kiva hengata yhdessä tavalliseen tapaamme. Yhtäkiä saatiinkin Claudian töistä mukaan sushia ja mentiin laiturille syömään ruokaamme. Claudialla oli autossaan mukana viltti ja ilta oli mitä kaunein.
Helppo hymyillä, kun ollut niin kiva viikko!
Kävin töiden jälkeen vähän sovittelemassa vaatteita ja aina ollessani sovituskopissa meidän liikkeessä ajattelen vain, että ”täydellinen valo valokuvausta varten” :DDD
Meet my best friend, Claudia♥
Niin freesi olo iltauinnin jälkeen!
On se kaunis♥
Oon joka ilta pyöräillyt yksin rannalle ja käynyt tosiaan uimassa (montakohan kertaa oon jo hehkuttanut teille tätä mun meressä uimista? :D). Niin ihana olo aina uimisen jälkeen!
Rannalla syömässä sushia Claudian kanssa♥
Siis oli pakko laittaa tää kuva tähän, koska kattokaa tota uimapukua! Se oli mun äidillä (!!!), kun hän oli nuorempi ja nyt se on mulla. Niin cool!
Just nyt oon tosi onnellinen♥
Oi että, kuinka ikävä mulla on ollutkaan ulkona juoksemista. Oon tällä viikolla käynyt jokaisena aamuna lenkillä ennen töitä ja oon itse asiassa juossut tosi pitkiä lenkkejä. Eilenkin esimerkiksi heräsin puoli kuudelta, lähdin kuudelta juoksemaan, olin kotona kahdeksan maissa, laittauduin ja lähdin töihin. Jokainen päivä tällä viikolla on ollut aikalailla tällainen. Iltaisin töiden jälkeen oon sitten nähnyt kavereita ja käynyt jopa jokaisena iltana meressäkin uimassa.
Oletteko ikinä miettineet, miten paljon meidän omat ajatukset vaikuttaakaan siihen, miten me voidaan. Mä oon itse elänyt sen vaiheen, kun oon ajatellut kaiken olevan ”ihan paskaa” ja että ”mikään ei onnistu” ja voin sanoa, että ei varmana onnistukaan, jos ajattelen näin. Sen sijaan positiivisilla ajatuksilla on hurjasti vaikutusta meidän elämänlaatuuun.
Aina ei ole ollut näin. Oikeastaan viime viikolla mä aloin miettimään sitä, että mun on pakko tehdä muutoksia mun elämään, jos oikeasti haluan voida paremmin. En voi vain jatkaa samalla tavalla ja miettiä, että ”huomenna” tai ”sitten kun”.
Tällä viikolla oon käynyt kaksi kertaa salilla ja sen sijaan juossut ulkona. Oon tosiaan ollut joka päivä töissä ja ottanut hirveästi lisävuoroja. Oon levännyt iltaisin, käynyt uimassa, nähnyt kavereita, käynyt kävelyillä ja nauttinut niistä pienistä hetkistä, mitä elämä on mulle antanut.
Mulla on paha tapa verrata itseäni aikaisempiin suorituksiini. Miksen pystyisi juosta parin tunnin lenkkiä, kun juoksin sen viime viikollakin? Miksen treenaisi tänään kolme tuntia, koska viime viikollakin tein niin. Miksen siivoaisi mun asuntoa, kun se viime viikollakin tuli siivottua? Miksen pystyisi olemaan energinen, kun viime viikollakin olin.
Mutta yritän ymmärtää, että jokainen päivä on uusi. Unohdan huomisen, en mieti tulevaa ja elän juuri tässä hetkessä. Näin se menee.
Oon sanonut tätä jo monelle mun kaverillekin tässä kuluneen viikon aikana, mutta en muista, koska olisin ollut näin innoissani kesästä. Tässä kesässä on paljon uutta: asun uudessa asunnossa ja koen, että mulla on hyvät eväät tätä kesää varten.
Tänä kesänä aion..
Groteskista tulikin mieleeni: Parhaimmat kesäillat tulee yleensä vietettyä Groteskissa, joten sinnekin suuntaan varmasti useaan otteeseen tänä kesänä.
Juosta puolimaratonin ja ehkä kentien myös kokonaisen maratonin.
Kuvata kesävideon tästä kesästä.
Käydä Malminkartanonportailla treenaamassa.
Näitä ”kumman valitset” -haasteita on musta hauska tehdä, joten ajattelin vaihteeksi toteuttaa tällaisen. Se vaihtoehto kumpi on musta mieluisampi, on tummenettu. Kertokaa ihmeessä kommenttiboksiin, jos ootte jostakin jutusta ehdottomasti eri mieltä! 😀
Punaviini vai valkoviini?
Bikinit vai uimapuku?
Aamulenkki vai iltalenkki?
Perjantai vai lauantai?
Siis nää kesäillat♥
Meitsi kaupungilla. Nappasin tän kuvan ihan ”läpällä”, mutta siitä tulikin yllättävän kiva! 😀
Helsinki <3
Käytiin Claudian kanssa Mattolaiturilla alkuviikosta juomassa Cocis Zerot ja nautittiin lämmöstä!
Tästä paidasta kyseltiin. Se on Ginatricotin kevään mallistosta!
Tähän kuvaan liittyy pieni tarina. Käveltiin Claudian kanssa Kaivarissa ja ottaessani tätä kuvaa, joku ulkomaalainen mies tuli ahdistelemaan meitä. Siinä sitten hetki miehen puheita kuunnelleina oltiin jo lähdössä, kun mies tulee vielä oikein lähelle Caudiaa ja sanoo tälle: ”Anteeksi, saisinko nopeasti nykäistä sinut vessaan kanssani”. Aika nopeasti sanottiin miehelle vain että no et todellakaan ja lähdettiin pois. Jos saan vähän heittää huumoria, niin nykyään taitaa olla pedareillakin käytöstavat, kun ihan kysytään, että ”saisinko”.
Haha, tää oli musta jotenkin söpö kuva. Ja kuvasta muuten näkee, että oon saanut aika hyvin päivestystä tällä viikolla!
Paras tyttö ♥
Istuskelen tässä just äidin luona keittiössä suihkun raikkaana, pyyhe päässäni ja kirjoitan tätä tekstiä teille. Mulla on jotenkin tosi rauhallinen fiilis. Tulin hetki sitten merestä uimasta ja sitä ennen olin salilla tekemässä tosi kivan treenin. Oon kauheesti miettinyt tällä viikolla elämää ja onnellisuutta. Miten tästä elämästä voisi oppia nauttimaan kunnolla, kun välillä tuntuu, että elämä on yhtä suorittamista?
Mun on jotenkin välillä tosi vaikea pitää elämääni tasapainossa. Katson kalenteriani, joka näyttää todella kiireiseltä ja alan jo mielessäni miettimään, että kuinka helvetin raskas rupeama edessäni onkaan. On tietyllä tapaa tärkeää pitää kaikki langat käsissä ja olla tietoinen siitä, että edessä on paljon tekemistä, mutta samaan aikaan olisi vain niin paljon parempi jos pystyisi elämään ajattelematta kaikkea sitä, mitä ”pitäisi” tehdä. Olla murehtimatta kokonaisuudesta ja nauttia elämästä päivä kerrallaan.
Mä haluan ajatella meidän elämää tavallaan huojuvana tornina. Torni rakentuu palasista ja nuo palaset kuvaavat meidän elämän eri osa-alueita. Jotta torni pysyisi mahdollisimman pitkään kasassa, on jokaisen palasen pysyttävä paikallaan. Jonkin aikaa ehkä jaksamme ilman muutamaa palasta, mutta jossain vaiheessa rakenteet pettävät ja torni kuitenkin romahtaa.
Mä itse oon ihan sairaan ilonen siitä, että nyt on tullut tällaset kelit. Oon täynnä intoa ja iloa ja huomaan taas hymyileväni vähän leveämmin. Kun katson kalenteriani seuraavan kahden viikon ajalta, niin normaalisti olisin tosi järkyttynyt. Kamalasti kaikkea, miten pystyn tähän? Mutta just nyt en osaa surra. Mä tiedän, että mä selviän, koska kaikkien näiden velvollisuuksien lisäksi mulle jää aikaa treenata, nauttia auringosta, nähdä ystäviäni ja tehdä muita kivoja juttuja.
Kesä on niin ihanaa aikaa. Elikkä mun vinkki teille: Muistakaa tehdä asioita, joista oikeasti tykkäätte, vaikka elämässä olisikin paljon niitä ”ei niin kivalta tuntuvia asioita”. Kun niiden ei-kivojen asioiden sekaan ujutatte kivoja juttuja, niin huomaatte pysyvänne paljon iloisempina. Oli kyse sitten kivasta treenistä, kävelystä luonnossa, uimisesta meressä, ystävien kanssa vietetystä ajasta tai perheen kanssa olemisesta, niin muistakaa ottaa näillekin aikaa.